Tarkoitus on vain yksinkertaisesti auttaa tai ehkä piristääkin huonompaan osaan tyytymään joutuvien ihmisten arkista elämää ja tuoda uusia ideoita. Köyhyys on aihe, johon voi pureutua monesta eri näkökulmasta ja minä valitsin tämän sen kanssa elämiseen keskittyvän näkövinkkelin jo siksikin, koska se koskettaa omaa elämääni tai pikemminkin on minun elämääni. Voisin toki öyhöttää täällä politiikasta ja ihmisten asenteista vaikka loputtomiin ja tehtailla voodoo-nukkeja ulkoa löytämästäni roinasta, mutta en usko sen auttavan ketään.
Ihmiset ovat selvinneet kivikaudesta, kulkutaudeista, sodista ja pula-ajoista. Ihmiset toivottavasti selviävät myös köyhyydestä etenkin nyky-Suomessa. Meidän vain täytyy välillä vähän houkutella esiin niitä voimavaroja, jotka meillä on. Ihminen on yllättävän nokkela eläjä.
Henkinen kantti on usein vaikeissa tilanteissa se tärkein juttu. Tätä on jokaisella. Polveudumme pitkästä ketjusta selviytyjiä.
Tässä vaiheessa esittelisin myös pitkäaikaisen idolini eli filosofi Diogeneksen, joka asui tynnyrissä tai suuressa saviruukussa. Hän oli sitä mieltä, että todella onnellinen ihminen on onnellinen ulkoisista puitteista välittämättä.
Diogenes tapasi jossain vaiheessa Aleksanteri Suuren, joka legendan mukaan tarjoutui tekemään filosofille minkä tahansa palveluksen. Diogenes pyysi häntä vain siirtymään pois auringon edestä.
Köyhyys on rankka asia, mutta köyhinäkin olemme ihmisiä ja voimme edelleen hymyillä. Elämän ei tarvitse olla ankeaa köyhyydestä johtuen. Meillä on yhä kekseliäisyytemme, huumorintajumme ja elämämme.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti