Tölkkirokkaa vai itse tehtyä hernekeittoa?

Kumpaan tarttuisit?

Kannattaako köyhän ostaa hernekeittonsa tölkitettynä vai tehdä se itse? Saako pussillisesta kuivattuja herneitä enemmän irti kuin purkkitavarasta? Olemme asuintoverini kanssa jakautuneet kahteen leiriin asian suhteen ja aiheesta saisi epäilemättä aikaan kovemmankin väittelyn tai ehkä kaksintaistelunkin, jos oikein yrittäisi. Omasta mielestäni kuivaherneet peittoavat ehdottomasti tölkkikeiton.

Ajattelin tässä sitten aikani kuluksi tehdä pientä vertailua ja tutkiskella hieman kustannuksia, ravintoarvoja ja kyseisten elintarvikkeen muita käyttötarkoituksia. 

Tölkkihernekeitto

Jokainen suomalainen, joka ei palkokasviallergiasta kärsi, on aivan varmasti joskus ainakin maistanut tätä herkkua. Sitä löytyy monen opiskelijan ruokakomerosta tai sängyn alta, ja sitä on helppo valmistaa vaikka eräretkellä mukavaksi lämmikkeeksi. 

Itse vein opiskeluaikoinani erään etelästä tulleen vaihto-oppilaan ihmettelemään järven jäätä ja sitten keittelin meille tölkillisen hernekeittoa, kun tuulen piekseminä saavuimme takaisin kämpille. Se oli oikein mukava päivä, ja veikkaisin, että monilla muillakin on lämpimiä tölkkihernekeittomuistoja. Sanotaan jokaisella olevan jokin tarina tequilaan liittyen, mutta niin on säilöttyyn hernekeittoonkin.

Hernekeiton saa nopeasti lautaselle, ja sen oma tölkki toimii kaiken lisäksi kätevänä mittana. Tuolloin eläessäni villiä opiskelijaelämääni kuulin erikoisempiakin juttuja. Jotkut tekivät hernekeitosta pihvejä ja pyöryköitä. En ikinä nähnyt sellaisia opiskelijoiden grilli-illoissa, mutta joskus tuotakin pitäisi kokeilla.

Kuivatut herneet

Lähes jokainen varmasti tunnustaa, että itse tehty hernekeitto peittoaa aina tölkkimurkinan, mutta mielestäni kuivattujen herneiden hienous ei oikeastaan ole niiden potentiaalissa muuttua herkulliseksi keitoksi. Ostaessasi tavallisen pussillisen herneitä, saat nimittäin puoli kiloa eläviä siemeniä.

Mitä näillä elävillä siemenillä sitten voi tehdä? No nehän ovat pian tuoretta vihreää ravintoa! Niiden idättäminen on erittäin helppoa. Kokemukseni mukaan herneet tuppaavat itämään sopivan kosteissa oloissa oikein hanakasti.  Niistä voi myös saada herneenversoja, jotka leikkaamisen jälkeen kasvavat taas ennalleen. Versot voivat siis olla varsinainen runsaudensarvi. Tällä hetkellä olen tekemässä kokeiluja muutamien eri kasvien versojen kanssa. Palailen asiaan sitten hieman viisaampana.

Tässä on linkki postaukseen, jossa idätin herneitä.

Kasvamassa olevia herneen ituja

Idätys ja versotus ovat mukavaa lapsillekin hyvin sopivaa puuhaa. Yhdestä tavallisesta hernepussista saa suorastaan valtaisan määrän ituja ja versoja, joita voi syödä raakanakin. Idut ovat myös erittäin terveellistä superruokaa. Joidenkin lähteiden mukaan herneiden idut ovat hieman vaikeasti sulavaa ravintoa, mutta pieni kypsentäminen voi helpottaa asiaa. Itselläni ei ole ollut minkäänlaisia ongelmia.

Huono puoli tässä hommassa on tietty se, että tämä vaatii kärsivällisyyttä. Mikään ei ole alle puolessa tunnissa lautasella. Hernekeittoa varten herneitä on liotettava yön yli ja keiteltävä sellaiset pari tuntia. Idättämiseen menee päiviä ja versottamiseen päälle viikko.

Yhteenveto

Mielekkäin tapa vertailla näitä kahta tuotetta on luultavasti asettaa kaksi käsin kosketeltavaa pakkausta vastakkain. Eli yksi tölkki vastaan yksi pussillinen herneitä. Tein tällaisen taulukon tutkiskeltuani purkillista Lunden-merkkistä hernekeittoa ja pussillista Risetin kuivattuja herneitä. (Painolla tarkoitan tässä ilmoitettua pakkauksen kuivapainoa.)

Kuten taulukostani näkyy, tölkkihernekeitto riittää yhdeksi ateriaksi yhdelle ihmiselle, jonka päivittäinen energiantarve on siinä 1500-2000 kcal. Pussillisesta kuivattuja herneitä taas saa suhteellisen tuhdin annoksen sekä energiaa että proteiinia ja pienellä lisällä sillä kattaa koko päivän energiantarpeen.

Itse tehtyyn hernekeittoon toki tavallisesti lisätään kaikenlaista ja hinta kasvaa helposti hyvinkin korkeaksi, mutta esimerkiksi öljyssä paistettu soija- tai härkäpapurouhe (kuivapakkauksessa on noin 5-10 annosta)  ei paljoa kustanna ja sisältää paljon energiaa. Rohkea tai epätoivoinen voisi maustaa keittonsa vaikka auringonkukansiemenillä. Olenpa kerran jos toisenkin keittänyt kattilallisen pelkkiä herneitä päiväksi ja syönyt siitä, kun nälkä yllätti. 

Kuivaherneistä keitetystä sopasta voi saada myös eräänlaista hummuksen korviketta leivän päälle, jos siihen lisää reippaan lorauksen öljyä ja mausteita maun ja budjetin mukaan.

Laskeskelin myös hernekeiton valmistukseen kuluvan sähkön hintaa sillä oletuksella, että purkkihernekeitto kiehutetaan ja sitten levy sammutetaan, ja itse tehtyä hernekeittoa pidetään levyllä yli kaksi tuntia. Ero toki oli merkittävä, mutta kuitenkin liikuttiin niin pienissä rahamäärissä, etten edes minä tuntenut tarvetta sisällyttää noita senttejä taulukoihini.

Oletin alunperin, että purkkihernekeitossa olisi enemmän lisäaineita, mutta eipä niissä oikeastaan sellaisia ole. Eivät ne siis millään lailla huonoa ravintoa ole. Tölkki voi olla mukava kaveri, kun ei ole aikaa tai sähköä keittelyyn, tai idätys ei vain onnistu.