Parsitaanpas vähän sukkia

Tarpeet:

-Reikäinen vaatekappale

-Neula

-Sellaista korkeintaan sukkalangan vahvuista lankaa

Oletko kävellyt rakkaan äitisi omin pikku kätösin neulomat villasukat puhki? Hätä ei ole tämän näköinen. Tämä korjataan yksinkertaisella päiväkirurgisella operaatiolla. Toveri sukka on kävelykunnossa heti toimenpiteen jälkeen, eikä sitä ole vielä tarpeen toimittaa sukkien hautausmaalle. Minä olen tällainen hiukan hämärissä oloissa operoiva sukkakirurgi, joten jälki ei ehkä ole turhan nättiä, mutta vakuutan tämän potilaan antaneen minulle suostumuksensa.

Ensinnäkin tässä alla esitän teille kuvan itse ongelmasta. Sukassa on reikä. Tällä tavalla voi korjata myös tavallisiin sukkiin tai vaikka paitaan tulleita reikiä. Menetelmän oppimisesta on varmasti hyötyä jokaiselle.

1) Tämän vaiheen voi jättää välistä. Etenkin, jos potilaasi ei ole joutunut kärsimään yhtä kovaa kulutusta kuin toveri sukka tässä.

Ensimmäisenä reiän ympärille neulotaan tällainen rengas. Ompele se "terveeseen kudokseen", jotta paikka kestäisi pidempään, eikä neulos lähtisi enää purkautumaan. Tässä vaiheessa ympäröidään reiän lisäksi koko hapertunut alue.

En tiedä, onko tämä vaihe tosissaan aivan välttämätön ja olen itse paikannut juttuja sitä ilmankin, mutta oman järkeni mukaan se hieman estää paikan reunojen purkautumista.

2) No niin. Seuraavassa vaiheessa kannattaa viimeistään työntää käsi (tai jotain vastaavaa) sukan sisälle, jotta paikattava alue pysyisi muodossaan. Tavoitteena olisi tehdä tällaiset "kalterit" reiän päälle. Tee nämä pitkät ompeleet aikaisemmin tehdyn renkaan reunojen yli.

3) Tästä alkaa kaikkein kinkkisin vaihe. Pidä edelleen käsi sukan sisällä, jotta se pysyisi muodossaan. Tämä on enemmänkin kuin ihosiirteen tekoa kuin haavan tikkaamista. Pistä neula taas terveen kudoksen läpi ja pujota se kaltereiden lomasta niin, että neula menee vuorotellen lankojen yli ja ali, yli ja ali tällä perusperiaatteella: 

Kun olet saanut tämän tehtyä, niin pistä neula taas kudoksen läpi. Seuraava kerros tehdään samalla tavalla, mutta nyt päinvastaisesti. Tavallaan punot siis kangasta reiän yli. 

Pistä neula joka kerroksen jälkeen kankaan tai neuleen läpi, jotta reunat pysyvät kasassa.

4) Lopputuloksen pitäisi näyttää kutakuinkin samalta kuin tuossa alla. Älä vielä heitä pyyhettä kehään, jos punoksesi on löysää ja reikäistä. Itsekään en saanut tarpeeksi tiivistä jälkeä aikaiseksi. Monesti tämä riittää hyvin, mutta varsinkin tämmöinen hieman isompi alue jää helposti hataraksi.

Olisi siis parasta ryhtyä paikkausoperaatioon, kun reikä on vielä pieni.

5) Kun perusverkko on tehty, niin voit pujotella lisää lankaa sinne väliin. Taas yli, ali, yli, ali -periaatteella. Nyt ei ole enää niin väliä, missä järjestyksessä.

Langan voi päätellä solmulla tai sitten pujottaa tuon villasukan oman neuloksen sisään. Miten vain itse haluaa. Henkilökohtaisesti en ole niin tarkka näistä sukkieni estetiikasta, joten solmin vaan ronskisti lankojen päät. 

6) Tässä vielä kuvia valmiista paikasta sekä sen oikealta että nurjalta puolelta:

Solmut jäivät näköjään tälle puolelle, mutta eipä tuota kukaan ehkä lähempää enää pääse tarkastelemaan.

Nyt on toveri sukka taas työkunnossa!

Kestonenäliinoja kestonuhaan

Minulla on aina vuotava nenä. Se on todella ärsyttävä vaiva, johon en ole löytänyt kestävää ratkaisua. Olen tässä sitten vain elänyt asian kanssa. Olen atooppinen tyyppi, joten kai se liittyy siihen ja sillä tavalla.

Paperia kuluu ihan älyttömät määrät, jos sitä käytän niistämiseen. Tokihan niitä räkäliinoja voi myös käyttää vessapaperina sitten myöhemmin, mutta silti paperin kulutus kasvaa helposti turhan suureksi. Ei minulla ole varaa sellaiseen.

Ratkaisu on kankainen nenäliina. Alun perin ostin valmiiksi niistettyjä, mutta pestyjä nenäliinoja kasan Varustelekasta (www.varusteleka.fi), mutta huomasin, että onhan halpoja ja nenäliinoiksi sopivia kangastilkkuja muutenkin saatavilla joskus ilmaiseksikin.

Ovatko kangasnenäliinat sitten edes hyviä? Ovat. Onko niitä mukava käyttää? On. Ovatko ne mukavampia kuin paperiset? Kyllä. Jopa mukavampia kuin ne paperiset, jotka ovat isoja kuin pöytäliinat ja paketissa lukee ”aloe vera”? Ovat. Etenkin kun nenä on jo rikki. Entä ovatko ne sitten hygieenisiä? En ole ihan varma. Niitä pitää toki pestä tarpeeksi usein. Eikä mikään estä vaikka keittämästä niitä välillä.

Esitän tässä nyt lähinnä kuvallisesti, miten muutan nämä hiljattain hankkimani kankaanpalat nenäliinoiksi. Minulla nimittäin on onneksi ompelukone, jolla käsittelin näistä suurimman osan.

Yksinkertaistettuna koko yksinkertainen prosessi menee niin, että kankaat leikataan suurin piirtein sopiviksi paloiksi ja palojen reunat käsitellään tavalla tai toisella niin, etteivät ne purkaannu. Neliö taitaa olla se sopivin muoto nenäliinalle, mutta jos kankaanpalasi on jo liian pieni leikattavaksi, niin sen kun pidät sen vaikka tähden muotoisena.

Kankaat sopiviksi tilkuiksi paloiteltuina.

Käsin ommeltavana olevan räkärätin reunaa.

Valmis pino. Kuva otettu ehkä perunalla (ei minulla ole kunnon vehkeitä tämmöiseen). Sain aikaan melkein 20 nenäliinaa.

Ja ei kun niistämään!