Bataatin tarina, OSA 2

Istutin bataatin ruukkuun siinä kolmisen viikkoa sitten (tässä on linkki). Tuossa kirjoituspöytäni päällä tuo on pönöttänyt siitä lähtien, eikä ole muuttunut miksikään. En ole siitä huolissani ollut, kun mukula ei ole nahistunut tai ruvennut haisemaan. Kun viimeksi kasvattelin bataattia, muistan sen lähteneen kasvamaan hieman nopeammin, mutta tuosta on kuitenkin jo yli kymmenen vuotta, eikä muistini ei ole koskaan ollut siitä parhaimmasta päästä.

Lueskelin tässä myös, että osa kaupoista saatavista bataateista ovat saaneet itämisen estävän käsittelyn, joten pohdiskelin, olenko hoivaillut kuollutta mötikkää. 

Tänään päätin siirtää toveri ystävä bataatin suurempaan ruukkuun, kun sellaisia sain viimeinkin hankittua. Huomasinpa sitten ilokseni projektin aikana, että mukula on kuin onkin ryhtynyt kasvattamaan juuria. Kasvu on yhä varsin vähäistä, mutta tästähän se lähtee. Ehkä jo pian pääsen herkuttelemaan bataatinlehdillä.

Juurta pukkaa

Hetken mielijohteesta työnsin samaan ruukkuun pari nauriin siementä. En nyt näin jälkikäteen asiaa ajatellessani ole aivan varma, oliko se lopulta hyvä idea vai ei, mutta antaa niiden nyt olla. Seurauksien kanssa pitää sitten vain elää.

Bataatti uudessa ruukussaan. Etualalla näkyy jotenkuten jerikonruusu.

Löysin myös eilen kasvamaan lähteneen sipulin jääkaapistamme. Istutin senkin nyt samalla omaan ruukkuunsa, kun tuo nyt niin eläväinen kerran on.

Nämä tällaiset postaukset saattavat olla hieman turhia, mutta aloitin jo. Olen vähän tällainen luonnon ystävä, ja kasvattelen mielelläni kotonani kaikenlaista. Se on minulle eräänlainen harrastus.

Sipuli

Huonekasvit ovat usein hintavia, mutta vihreyttä rakastava ihminen voi helposti löytää kaikenlaista kaupan vihanneshyllyltä. Yksi mielenkiintoisimmista kokeiluistani oli inkivääri, jonka istutin ruukkuun. Tuo kasvoi suorastaan hirviömäistä vauhtia.

Kaikenlaista voi aina kokeilla. Jos silmänsä pitää auki, voi pienellä tuurilla löytää ulkoakin jotain. Kerran löysin kadulta kyssäkaalin. Silloin söin sen, mutta olisi tuon voinut ruukkuunkin tökätä. En tiedä, miksi ihmiset hylkäävät vihanneksia kaduille, mutta sitä tapahtuu. Ehkäpä tämä on jokin outo paikallinen ilmiö. 

Keväisin rannoille ajautuu kaikenlaisia juurimukuloita. Olen uteliaisuuttani tuonut joskus sellaisenkin kotiin ja katsonut, mitä siitä kasvaa. Tuo osoittautui vehkaksi (calla palustris), jonka lopulta "vapautin" luontoon. 

Elävä vihreys tuo aina eloa minne tahansa. Varsinkin, jos on syystä tai toisesta hieman jumissa betonilaatikossaan, niin kasvit ovat ihan mukava tapa tuoda palanen luontoa kotiinsa. Olenpa joskus kuullut terapeutinkin suositelleen potilaalleen huonekasvin hankkimista.