lauantai 21. maaliskuuta 2020

Köyhän kotivara. Onko minulla vessapaperia?

Millaiselta köyhän kotivara näyttää? Kirjoitin joskus joulukuun puolella halvoista proteiininlähteistä. Olen itse elänyt aika lailla neuvojeni mukaisesti ja kerännyt kotivarani näistä tuotteista. Papuja, siemeniä, linssejä ja herneitä. Näistä suurin osa kelpaa myös idätettäväksi, eli niitä varastoimalla käsissä on aina myös tuoretta vihreää.


Hiilihydraatteja saa aina halvemmalla kuin proteiinia. Usein köyhän ongelma onkin hiilihydraatin laatu ja proteiinin saanti.

Aloitin oman kotivarani keräämisen jo vuosi sitten. Tai oikeastaan jo vuosia sitten. Jouduin hankkiutumaan eroon suurimmasta osasta entistä varastoani muutossa. Raahasin tietty siitä osan muun tavaran seassa uuteen asuntoon, mutta jouduin aika lailla aloittamaan alusta.

Köyhän on lähes mahdotonta haalia ruokaa kuukausien tarpeeseen kerralla. Jos sitä ei ole tehnyt pikkuhiljaa pidemmän ajan kuluessa, varastot eivät voi olla sen kummoisemmat.

Omat varastoni koostuvat täysin kasvikunnan tuotteista, ja minulla todettiin kerran verikokeessa B12-vitamiinin puutos, vaikka söin vitamiineja. Eläinkunnan tuotteita tai vahvoja B12-vitamiineja kannattaa syödä säännöllisesti.

Miksi minä sitten alunperin ryhdyin hamstraamaan ruokaa? 


Olen köyhä, kuten jo tiedätte. Olen ollut työttömänä Sipilän aikaan ja toimeentulotuen saaja, kun siihen liittyvät asiat siirrettiin Kelan haltuun. Olen odotellut tukipäätöksiä pahimmillaan kuukausien ajan ilman minkäänlaisia tuloja. Olen myös vuosia sitten käynyt Kelassa ja he siellä pyörittelivät vain päätään, enkä heidän mukaansa ollut oikeutettu mihinkään tukeen. Töitäkään en saanut mistään sitten millään. Kysyin heiltä, kuolenko minä nyt sitten vain nälkään, eivätkä he osanneet sanoa mitään. En kuullut enkä tiennyt toimeentulotuesta mistään. Olen lukenut uutisia ja kokenut leikkaukset nahoissani.

Olen elänyt näin jo 12 vuotta. Kai sitä jotenkin oppii pärjäämään tässä ajassa. Olen ollut masentunut, ahdistunut ja vaikka mitä, mutta uusi päivä koitta aina ja olemassaoloni tuntuu jatkuvan. Moni muukin on samassa tilanteessa. Minä tiedän, miten yksinäiseksi sitä saattaa itsensä kokea. 

Minulle metsä on aina parasta terapiaa. Siellä sammal, mullan bakteerit, sammakko, ahvena, utelias pikkulintu ja minä olemme kaikki eläviä ja metsälle samanarvoisia ja samaan aikaan yhdentekeviä. Elämä on arvokasta, mutta armotonta. Siellä istuminen korjaa minua aina vähä vähältä. Mitä enemmän tunnen itseni luonnon osaksi, sitä vähemmän mieleni taistelee itseään vastaan. Tämä yksinkertaistaa asioita paljon, mutta kun kenelläkään ei ole koko päivää aikaa lukea pohdintaani. Oli hienoa päästä muuttamaan lähemmäs metsää näin ylipäänsä.

Jos meillä ei ole ulkonaliikkumiskieltoa keväällä ja kesällä, niin esittelen teille villiyrttejä. En lainkaan suunnittele hiippailevani metsään. Ehkä esittelen teille sitten viime vuoden yöllä otettuja kuvia...

Turvattomuus saa ihmisen hamstraamaan ruokaa ja muita tarvikkeita. Kun elämä ei yhtäkkiä kanna, eivätkä asiat järjesty, pelko tosiaan hyytää luita, nikamia ja ytimiä. On mietittävä vaihtoehtoisia strategioita. Olen itse ottanut rauhallisesti tässä nykyisessä tilanteessa, mutta minäpä olenkin tällainen torakka ihmiseksi ja olen valmistautunut. Ymmärrän hyvin toisten paniikin ja hamstrauksen tarpeen, vaikka tietysti olisi ollut parempi, jos niin moni ei olisi tehnyt sitä samaan aikaan.

Nälän näkeminen ei myöskään ole mukavaa. Itselläni jokainen ajatus kohdistuu tuolloin ruokaan ja koko persoonani katoaa siihen nälkään. Blogissanikin on eniten postauksia juuri ruoasta, koska se jää päälle. Jos on katto pään päällä, mutta mikään muu ei ole selvää, ruoka on elämän suuruinen asia.

Päiväys on mennyt, mutta tavara on yhä syötävää.

Miten olen varastoni kerryttänyt?


Minulla ei ole tilaa pakasteille. Kotivarani on oltava siis kuivaruokaa. Se on aina ollut sitä. Olen myös opetellut tuntemaan villiyrttejä, joten keväisin ja kesäisin minulla on aina mahdollisuus vain mennä metsään ja hakea sieltä vihreää ravintoa. Pidän myös sienistä lautasellani.

Olen ollut ahkera fiksuruoka.fi:n selaaja, ja ajoittain olen bongannut sieltä tarjouksia, joita en ole voinut ohittaa. 10 kg ohraa kympillä? Ostan heti, jos voin. Monet kalliimman oloisista tarvikkeistani ovat juuri tuolta peräisin. Tattarijauho ja viiden kilon riisi-kvinoa -sekoitus esimerkiksi.

Tavallinen hamstraamiseni kohdistuu lähinnä ruisjauhoon ja herneisiin. 

Kuuluuko kotivaraani vessapaperi?


Yksinkertainen vastaus on ei. Minulla on paketillinen vessapaperia, mutta säästelen sitä. Esimerkiksi vieraita varten. Nykyään olen sen verran varoissani, että normaalioloissa voin ostaa vessapaperia, mutta olen nyt jättänyt sen enemmän tarvitseville.

Olen elänyt välillä pitkiä aikoja ilman vessapaperia, kun siihen ei vain ole ollut rahaa. Olen sitten vain pessyt pärssonin bideesuihkulla ja kuivannut johonkin. Sitä tarkoitusta varten voi pitää vessassa erityistä pyyhettä, rättiä tai vanhaa tyynynliinaa. Siihen vain kuivataan, kun hituset ja keltaiset nesteet on pesty pois.

Mummoni aikanaan puhui siitä, että heillä käytettiin sanomalehteä tai sitten "en minä tiedä. Kai se tavara vain rapisi lahkeesta ulos jossain vaiheessa. Ja meillä oli leveät lahkeet." Onneksi ei siihen tarvitse ruveta, jos on juokseva vesi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti