Aluksi sananen jos toinenkin siitä, että minähän en ole mikään kokenut vaalean leivän leipoja ja se näkyy lopputuloksessani selvästi. Prosessi vaikuttaa paljon herkemmältä kuin perinteisen ruisleivän leipominen, joten tässä tulee väkisinkin virheitä ilman aikaisempaa kokemusta tai kunnon keittiövaakaa ja mittoja. Minulla toki on vanhanaikainen punnusvaaka, mutta olen todennut sen melko epätarkaksi, enkä oikein tiedä, miten sen kalibroisi.
Operoin siis sillä oletuksella, että mitään vaakoja ei ole olemassakaan ja käsittelen taikinaa näppituntumalla. Minulla ei nyt ole täydellisen leivän vaatimaan tarkkuuteen mahdollisuuksia, vaikka kyllähän minäkin lopulta sain hyvänmakuista leipää aikaiseksi. Laitan tämän kirjoituksen loppuun linkkejä parempiin ohjeisiin.
Oma ohjeeni leipäjuuren valmistukseen on varmasti kuitenkin aivan yleispätevä, eikä se tosiaan paljon kommervenkkejä vaadikaan. Tarvitaan vain vettä ja jauhoa. Leivänkään ainekset eivät sen ihmeellisemmät ole. Leipäjuuren lisäksi se vaatii vain lisää sekä jauhoa että vettä ja suolaa. Tässä pelataan vain kolmella ainesosalla.
Käytin omaan juureeni ja leivän leipomiseen Pirkan kolmen viljan sämpyläjauhoja ja saman merkkistä vehnäjauhoa itsellenikin täysin tuntemattomissa suhteissa. Tähän voi käyttää sitä jauhoa, mitä sinulla nyt sitten kaapissasi onkin.
Leipäjuuren valmistus
Tarpeet:
-Jauhoa
-Vettä
-Suolaa
-Kärsivällisyyttä
Sekoitin aluksi vettä ja Pirkan sämpyläjauhoa sellaiseksi löysäksi velliksi. Tässä alla on tuo seos vuorokauden kaapissa seisomisen jälkeen. Minkäänlaisia muutoksia ei ole vielä tapahtunut, mutta eipä tämä olekaan hätäisten hommaa. Herra Kalevi Kukkopillikin jaksaa tuossa kärsivällisesti tönöttää tuumiskelemassa.
Seuraavassa kuvassa tuossa alla on sitten jo kolmen päivän ikäinen leipäjuuri. Se kuplii jo hieman. Se tuppaa helposti erottumaan kahdeksi kerrokseksi, jossa lilluu vettä päällimmäisenä ja jauhot ovat laskeutuneet pohjalle. Tämä ei kuitenkaan ole vakavaa. Se tarkoittanee vain sitä, että juuri kaipaa lisää ruokaa eli jauhoja.
Haju on myös muuttumassa semmoiseksi tympeän kiljumaiseksi, mikä on hyvä merkki. Onpa joku omaansa oksennuksenkin hajuiseksi kuvaillut. Huonoksi se on mennyt vasta, jos home kuulee villihiivojen juhlista ja tulee kuokkimaan.
Viidentenä päivänä päätin prosessia vauhdittaakseni pilkkoa juureni sekaan puolikkaan omenan, kun sellaisia satuin käsiini saamaan. Juurihan toki toimii ilmankin ja villihiivat osaavat itsekin panna juhlat pystyyn.
Tässä alla leipäjuuri onkin sitten jo toimintavalmis tuosta seuraavana eli kuudentena päivänä. Tähän saattaa mennä pidempään tai se voi jopa käydä nopeamminkin. Muistin ottaa kuvan vasta, kun olin jo sotkenut puolet juuresta taikinaan ja leipominen oli kesken.
Kolme tapaa säilyttää leipäjuurta
2) Juuri säilyy myös jääkaapissa joitakin viikkoja.
3) Juuren voi kuivata. Levitä se jollekin puhtaalle pinnalle ja anna sen kuivahtaa. Kuiva juuri herätetään kädenlämpöisellä vedellä ja jauhoilla. Tämä taitaa olla helpoin ja varmin tapa.
Ja sitten leipomaan!
Tarpeet:
-Leipäjuurta
-Jauhoa
-Vettä
-Suolaa
Ensimmäinen vaalea leipäni ei ole mitenkään kaunis yksilö, vaikka kuori onkin rapea ja maku on suorastaan taivaallinen. Jos olen aivan rehellinen, en edes tiedä, milloin olisin saanut syödäkseni näin hyvää vaaleaa leipää viimeksi.
Ajattelin tällä kertaa jättää tarkemman reseptin kirjoittamatta, sillä en pidä tätä sen hyvästä mausta ja rapeudesta huolimatta täysin onnistuneena leipänä. Sehän läsähti kuin kieltolaki.
Sen voin sanoa, että taikinaa kannattaa kohottaa kärsivällisesti ja uskoa villihiivoihin. Juuren ja jauhojen suhde on myös 100 grammaa juurta puolta jauhokiloa kohti.
Lisään alle vielä kuvan. Tämä leipä on... sisäisesti kaunis.
Linkkejä
Tässä on aika kattava ohje (tosin ehkä hieman monimutkainen ja lukuisat isot kuvat saivat oman laitteeni kiukuttelemaan):
Tässä on hieman yksinkertaisempi ohje:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti