Miten me tästä selviämme?
Elämme poikkeuksellisia aikoja. Oma elämäni ei ole muuttunut juuri mitenkään, mutta tuntuuhan tämä erikoiselta. En pelkää itse virusta, vaikka kaiketi kuulunkin riskiryhmään. Enemmän minua huolestuttaa tämän maan tulevaisuus.
Kun yrityksiä kaatuu ja sen myötä työttömyys kasvaa entisestään, verokarhu varmasti lohkaisee tällöin palkkaa saavien tuloista entistä isomman siivun. Tämä saattaa lisätä kitkaa ihmisryhmien välillä, vaikka tulevaisuudessa meidän nimenomaan pitäisi pystyä puhaltamaan yhteen hiileen ja muistaa, että asiat ovat kuitenkin hyvin, kun ruokaa riittää, sairaudet hoidetaan ja pään päällä on katto.
Henkilökohtaisesti olen aina ollut sitä mieltä, että työ kannattaa oikeastaan aina, jos sillä elää edes jotenkin. Mutta kun sellaista työtä ei ole kaikille. Kun olin parisen vuotta sitten vielä paremmassa kunnossa, en päässyt enää esimerkiksi sanomalehdenjakajaksi, vaikka minulla on työkokemustakin ja aikanaan tuntui, että elin ihan herroiksi palkallani. Olen kuullut paljon niin sanotusti asiantuntevia vinkkejä parempiosaisten suusta, mutta tuo annettakoon anteeksi. Kaunaa en jää kantamaan.
On hyvä muistaa, ettei Suomessa ole kaikille töitä tällä hetkellä, eikä ole ollut enää pitkään aikaan. Työpaikkoja olisi joka kymmenennelle työttömälle. Näistäkin osa taitaa olla nollatuntisopimuksia eli palkatonta päivystystä. Työpaikat katoavat automatisaation ja globalisaation myötä ja kuka tietää, millaista tuhoa tämä pandemia aiheuttaa. Tämäkin keskustelu menee helposti henkilökohtaisuuksiin ja muiden tölvimiseen. Mielestäni kyse on kuitenkin enemmän yhteiskunnallisesta ilmiöstä kuin yksilöistä. Tuolileikissä jotkut jäävät aina ilman paikkaa, mutta sivistysvaltiossa paikatta jääneitä ei yksinkertaisesti jätetä oman onnensa nojaan.
Ollessani noin 15-vuotias eräs vanhempieni tuttava, jonka tehtävänä oli käydä läpi firmaansa tulevia työhakemuksia myönsi, ettei hänellä ollut aikaa edes lukea niitä kaikkia. En tosiaan ikinä onnistunut saamaan kesätöitä ja tuota arvokasta työkokemusta, vaikka hain kaikkialle, mihin kykenin. Työnhakuni ja sen tulokset eivät oikeastaan ole muuttuneet tuosta mihinkään. Opiskeluaikanani onnistuin saamaan töitä kerran ja pätkätöitä oli joskus, mutta statukseni työmarkkinoilla on sen jälkeen laskenut huomattavasti. En ikinä sairastumiseni takia valmistunut opinnoistani. Tarinani ei ole mitenkään erikoinen.
Edessämme on mielenkiintoinen kysymys siitä, olemmeko todella valmiita säilyttämään sivistysvaltiomme. Toistaiseksi Suomi on huomioinut huono-osaisimpansa jotenkin. Olemmeko valmiita esimerkiksi helpottamaan merkittävästi pienten yritysten perustamista? Voisimmeko purkaa asumistukikuplan ja lopettaa suorat tulonsiirrot valtavaa voittoa kääriville vuokrayhtiöille? Huonosti toteutettuna tämä olisi tosin äärimmäisen riskaabeli operaatio. Ja olisivatko ilman lapsilisiäkin toimeentulevat ihmiset luopumaan tuosta pienestä tuesta yhteisen hyvän vuoksi, vai jäämmekö osoittelemaan toisiamme syyttävin sormin?
Miten Suomen köyhille käy? Itse olen sellainen torakka ihmiseksi ja elänyt miten olen jo niin pitkään pahimpaan varautuen kykyjeni ja resurssieni mukaan, että pärjäisin varmasti tuolla metsässäkin, mutta moni ei pärjäisi. Minullakin on läheisiä, joista olen huolissani.
Eihän tässä kuitenkaan kannata liiaksi maalailla piruja seinille. Katsotaan, mitä tapahtuu kun emme nyt muuhunkaan pysty. Toivoa sopii, että nämä huolet ovat täysin liioiteltuja, ja elämä palaa pian entiseen rytmiinsä.
Itse virusta en tosiaan pelkää ja vaikuttaa siltä, että jos saamme hidastettua tartunnan leviämistä, voimme sairastaa taudin ikään kuin vuorotellen, jolloin tehohoitopaikkoja riittää paremmin, mikäli niitä tullaan suuremmassa mittakaavassa tarvitsemaan. Kansa on karanteenissa ja ihmiset tuolla ulkona pitävät turvavälinsä. Tällaiseltahan asiat näyttävät.
Toivon kaikille Teille tämän läpi lukeneille hyviä vointeja ja valoa päiväänne. Tämä oli poikkeuksellisen synkkä kirjoitus, mutta itse kukin on varmasti näitä asioita tullut pohtineeksi. Tarkoitukseni ei ole suinkaan masentaa ketään, mutta elämähän se on mitä on.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti